Koronaviruksen myötä säädettyjä rajoituksia ja suosituksia on purettu, ja monet ovatkin päässeet pitkästä aikaa ravintoloihin, tapaamaan perhettään tai lomamatkalle kotimaahan. Miten ihanalta tämä tuntuukaan? Luemme iloisia uutisia kesä-Suomesta ja koululaisten lomatekemisistä samalla, kun moni ikäihminen on edelleen suljettuna kotiinsa tai hoitokotiin vailla pääsyä edes ulkoilemaan tai nauttimaan läheistensä seurasta.
Median kirjoituksissa lomatekemisestä ikäihmisten näkökulma loistaakin poissaolollaan. Miksi ei kysytä, mitä ikääntyneet aikovat tehdä kesällä? Kuka veisi ikäihmisen ulos nauttimaan kesästä, vaikka jäätelölle tai terassille?
Samalla kun luemme uutisia rajoitusten purkamisesta, monessa palvelutalossa ikäihmiset eivät pääse vieläkään edes ulkona tapaamaan läheisiään, tai tapaamisajat on rajoitettu 15 minuuttiin, vaikka THL suositteleekin myös yli 70-vuotiaille ulkoilua turvavälein. Miksi rajoitusten purku ei koske kaikkia hoivakoteja? Ikääntyneiden aktiivisuus pitää voida varmistaa myös poikkeusaikana.
Vastuu on niin hoitokodeilla, omaisilla kuin mediallakin. Jotta ikääntyneetkin voisivat nauttia kesästä, loppujenkin palvelutalojen tulisi nyt sallia vierailut ulkoilmassa. Läheisten tulisi muistaa huomioida ja tavata, tai varmistaa jollain keinolla, että vanhus ei jää kesälläkään yksin, vaille säännöllistä ja mielekästä aktiviteettia. Median tulisi nostaa kirjoituksissaan esiin se, kuinka tärkeää ikäihmisen hyvinvoinnin kannalta on aktiivinen elämä ja säännöllinen ihmiskontakti – ympäri vuoden.