Lääketiede kehittyy jatkuvasti. Erilaisia sairauksia osataan hoitaa koko ajan paremmin ja tehokkaammin. Tiettyihin riskitekijöihin osataan reagoida yhä nopeammin, jonka johdosta sairauksien puhkeaminen pystytään jopa täysin estämään. Elinikämme on pidentynyt huimasti.
Mutta mitä iloa on elää pitkään, jos lopulta vietämme viimeiset vuotemme yksin ja onnettomina? Tuskin kukaan haaveilee viettävänsä päivästä toiseen aikaansa samojen seinien sisällä, mikroateriat ja televisio seuralaisinaan, kerryttäen päivän liikunta-annoksen siirtymisistä vessaan ja jääkaapille. Sisällöttömän arjen seurauksena katkeroituu helposti iän mukanaan tuomiin kolotuksiin ja sairauksiin. Ikävä kyllä, aivan liian monen ikäihmisen arki näyttää aikalailla juurikin tältä.
Tällä hetkellä olemme hyvin tietoisia vanhuspalveluiden surkeasta nykytilasta. Resurssit ovat tiukilla ja suurten ikäluokkien vanheneminen kauhistuttaa. Jos nyky kapasiteetillakaan ei ole pystytty tarjoamaan kaikille tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa, eikä resursseja ole juurikaan laitettu ennaltaehkäisevään toimintaan, mitä meille tulee tapahtumaan seuraavien vuosikymmenten aikana?
Terveys ja hyvinvointi ovat monen tekijän summa. Tarvitsemme riittävästi lepoa, ravitsevaa ravintoa, sopivasti kuormittavaa liikuntaa, merkityksellisiä ihmissuhteita, mielekkäistä aktiviteetteja ja yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Jo vaalimalla näitä osa-alueita pystymme ylläpitämään hyvinvointiamme ja ennaltaehkäisemään monia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia.
Tullessamme tilanteeseen, jossa koko lähipiiri koostuu enää muutamasta perheenjäsenestä, hiipuu mielekkäiden aktiviteettien määrä ja pikkuhiljaa myös itsensä merkitykselliseksi kokeminen. Toisilla lähipiiri koostuu pelkästä hoivahenkilöstöstä. Hoidollinen ja sairaanhoidollinen työ on arvokasta ja välttämätöntä. Mutta hoivapuolen ollessa kunnossa, saatamme unohtaa sen olevan vain pieni osa isoa kokonaisuutta. Hoivalla ei lisätä arkeen sisältöä.
Vanhuusvuosien pitäisi olla elämämme onnellisimpia. Silti valtaosa vanhuksistamme kärsii masennuksesta ja yksinäisyydestä. Joka toinen päivä yksi vanhus tekee itsemurhan Suomessa.
Moni omainen on jo löytänyt tarvittavan avun ja aktivoivan sisällön oman rakkaan vanhuksen arkeen yksityisten kotipalvelujen kautta. Valitettavasti vähävaraiset ja perheettömät vanhukset jäävät edelleen yksin palvelujen ulkopuolelle. Onnellinen Vanhuus -hanke on perustettu, jotta apu voidaan tarjota myös heille, jotka kipeimmin sitä kaipaavat.
Yritys voi nyt ryhtyä kummiksi vähävaraiselle vanhukselle ja turvata hänelle viikoittaisen onnenhetken: Avun arjen askareisiin, ulkoiluun, seuraa jutusteluun ja aikaa läsnäololle.
Vaikuta, auta ja ole mukana tekemässä yhteiskunnallista hyvää antamalla lahja sitä aidosti tarvitsevalle.
